"kaikki meni mutta sinua silti vielä Rakastan"

Olen tehnyt vaikka minkälaisia somisteita ja sisustuksellisia elementtejä viimeisten viime viikkojen aikana, mutta en ole ehtinyt päivitellä niitä kaikkien nähtäviksi. Nyt kuitenkin koen tarvitsevani ennemmin omien ajatuksieni reflektointia kuin tuotoksieni kuvaamista.

Tällä hetkellä elämäni tuntuu siltä kuin jotakin puuttuisi. Olen päivittäin jotakin vailla. Olenkohan sittenkään löytänyt sitä unelmieni ammattia? Tiedänkö vieläkään kuka olen ja mistä tulen? Mikä on tämän elämäni todellinen tarkoitus?

hmmm.

...tai ehkä asia kulminoituu siihen, minkä haluan asettaa tavoitteeksi elämässäni?

             ....... maine, varallisuus, ammatti, koulutus, politiikka............

Suuria ja näyttäviä tekoja on kieltämättä ihanteellista toteuttaa, mutta ovatko ne kuitenkaan minua varten? Palvelevatko ne enemmän muita kuin sittenkään omaa elämääni?

Muutama viikko takaperin tein eräistä internetissä olevista persoonallisuustesteistä yhden ja sain tulokseksi supersuorittajan (!). Maailma on tietoa täynnä ja minä olen tiedonjanoinen. Maailma on tekoja vailla ja minä hakemalla etsin mitä voisin tehdä.

.... toinen yliopistotutkinto, kokopäivätyö, yritys...... bring it on!

Kyse ei ole työstä tai arjesta, rakastan kaikkea mitä tällä hetkellä teen. Toisten auttaminen on yksi elämän peruspilareista. Se on keino löytää yhteiskunnan tasapaino, keino löytää rauha.
Omassa elämässäni taustalla saattaa vaikuttaa pikemminkin se, mitä olen tekemättä. Elämä ei ole mitään ilman päätöksiä, yksi päätös vaikuttaa toiseen ja ympyrä sulkeutuu. Olen asennoitunut elämässäni siihen, että tekevälle sattuu ja mikään tilanne ei ole niin paha, etteikö siitä selviytyisi. Osa vastoinkäymisistä ovat kuitenkin niin raskaita, että niiden kertomiseen ei edes löydä sanoja. Osa vastoinkäymisistä ovat sellaisia, ettei tiedäkään miten paljon ne alitajunnassa vaikuttavat tuleviin päiviin ja mahdollisiin päätöksiin.

Elämästä on vaikea pitää kiinni kohtaamatta vastoinkäymisiä.

Kolmas keskeisistäni arvoistani on se, että kaikella tapahtuneella on jokin merkitys. Se jokin syy selviää kenties vasta vuosien päästä, jolloin ymmärrän syyn sille, miksi tämän täytyi tapahtua. Ilman pahuutta ei ole myöskään hyvyyttä. Ilman vastoinkäymisiä ei ole onnistumisia.  Viimeisin arvoistani on kenties se, mikä kuvastaa loppujen lopuksi luonnettani eniten. Haluan tuntea hallitsevani elämääni. Toiminnassani pyrin toimimaan realistisesti, mutta luottaminen johonkin suurempaan voimaan on yksi selviytymiskeinoni - kaikki kääntyy vielä hyväksi - aina.



Toinen ääripää ajattelussani edustaa heittäytymistä hetkeen. Miltä tuntuisi vielä olla se pikkuinen ruskeatukkainen tyttö, joka pelkäsi mörököllin asuvan sängyn alla? Entä se tähtisilmäinen tyttö, joka vilkutteli parvekkeella tuntemattomille ikäisilleen ja kutsui itse itsensä leikkiin mukaan?

Kaipuuni on kai antaa itse itselleen aikaa heittäytyä hetkeen. Antaa itselleen hetki aikaa olla ja katsoa, mitä eteen tulee ja jos sattuisi tulemaan jotakin mukavaa, pystyisi siihen tarttumaan kiinni ilman, että tarvitsisi ajatella seuraamuksia. Realistisen ja määrätietoisen ajattelun "miten tässä pitäisi toimia" rinnalla toivoisin voivani sulkea silmäni ja hymyillä.

Nyky-yhteiskunta on vaatimuksiltaan julma ja omaa valtaa yksittäisen ihmisen elämään ja päätösvaltaan. Erilaisuutta kammoksutaan samalla kun siihen pyritään.

"Nyt ei tarvitse enää säästää, kun on tarpeeksi sekaisin päästään. Kyllä valtio huolen pitää omistaan" (Arttu Wiskari - Sirpa)

Yhteenvetona pohdittakoon, kuka omaa vallan?  Onko kyse päättäjistä? Hallituksesta? Eduskunnasta? Kaupungin valtuustosta? Vai onko asia kuitenkin niin, että meistä jokainen vaikuttaa millaiseksi ympäröivä kulttuuri muokkaantuu sekä vaatimuksiltaan että arvoiltaan? Näin jokainen kohtaaminen on toistaan tärkeämpi.

"Joku huusi saatanan koditon. Aivan sama onni mulla on!"

- Yksittäisen ihmisen vaikutus toiseen ihmiseen on ylivoimaista.


Jonakin päivänä kenties uskallan heittäytyä ollakseni tarpeeksi sekaisin päästäni ja sanoa puolisolleni

"Missä voisimme vielä säästää? Maan antimia täällä syödään; kaikki meni, mutta silti sinua vielä Rakastan"